Vähemmistöstressi ei ole vain trendikäs käsite, vaan se kuuluu monien ihmisten arkielämään. Osa nuorista luovuttaa mieluummin, kuin nousee taistelemaan rasismia vastaan. Tämä voi johtua esimerkiksi voimattomuuden tunteesta tai oman kertoman vähättelyn kokemuksesta. Yksilövalmennukseen liittyy surullisen paljon rasismiin ja syrjintään liittyvien tapahtumien käsittelyä.

Ihmisiä auringonlaskussa.

Sisältö

 

Nuori tulee Yksilövalmennuksen tutustumistapaamiselle ja sanoo tahtovansa vaihtaa alaa. Päätökseen liittyy säännöllinen kokemus syrjinnästä, jota hän kertoo saaneensa osakseen päiväkotityössä. Esimerkiksi vanhempien hakiessa lapsiaan päivähoidosta, minut sivutetaan usein täysin, hän kertoo. Vanhemmat saattavat kävellä suoraan ohitseni ja olla katsomatta minuun ollenkaan. Kuulumiset kysytään mieluummin stereotyyppisesti suomalaiselta näyttävältä työntekijältä. Nuori kertoo, että lähtökohtaisesti hän nauttii todella paljon lasten kanssa työskentelystä ja hän kokee omaavansa hyvän yhteyden heihin. Jatkuva sivuutetuksi tuleminen ja kokemus siitä, että oma arvo tulisi todistaa muille on kuormittavaa. Tuntuu, ettei mikään riitä.   

 

Monta tapaa reagoida syrjintään 

 

Kyseisen nuoren kertomus ei valitettavasti tule millään tavalla yllätyksenä yksilövalmennuksessa. Näitä tarinoita on monia ja nuoret reagoivat niihin eri tavoin. Toiset ovat jatkuvassa valmiustilassa ja yrittävät vieläkin kovemmin saada hyväksyntää työpaikoilla. Tästä saattaa syntyä valtava pelko virheiden tekemiseen liittyen. Toinen tapa vastata näihin tilanteisiin on luovuttaa ja tehdä kaikkensa sen eteen, ettei joutuisi altistamaan itseään niille. On selvää, että rasismi ja toistuvasti syrjityksi tuleminen voi herättää hyvin vaikeita tunteita ja jopa mielenterveyteen liittyviä haasteita. Ei myöskään tarvitse olla minkään tason nero ymmärtääkseen, että tällaiset toistuvat kokemukset voivat synnyttää erillisyyden tunnetta ja vahvistaa epäluottamusta yhteiskuntaa kohtaan.  

 

Yksilövalmennuksessa käsitellään rasismia 

 

Yksilövalmennukseen liittyy surullisen paljon rasismiin ja syrjintään liittyvien tapahtumien käsittelyä. Teemme paljon työtä sen eteen, että nuoren kokemukset tulevat validoiduiksi ja tunnistetuiksi. Käymme keskustelua nuorten oikeuksista ja siitä, mitä tehdä ja mihin ottaa yhteyttä silloin kuin ne eivät toteudu. Osa nuorista luovuttaa mieluummin, kuin nousee taistelemaan rasismia vastaan. Tämä voi johtua esimerkiksi voimattomuuden tunteesta tai oman kertoman vähättelyn kokemuksesta. Valmennuksessa olemme todella vastuullisessa asemassa, jotta voimme olla ääni nuorelle silloinkin, kuin itse ei meinaa jaksaa. On myös tärkeää peilata nuorelle sitä, ettei esimerkiksi etniseen alkuperään, uskontoon tai ihonväriin liittyvä syrjintä ole koskaan OK.  

 

Älä ainoastaan puhu syrjinnästä 

 

Tämä kirjoitus nostaa rasismiin liittyvässä keskustelussa tarkasteltavaksi kokonaisuuteen nähden vain nuppineulankärjellisen asiaa. Tästä huolimatta teema on tärkeä ja siitä on edelleen puhuttava niin pitkään, kuin puhuttavaa on. Tärkeää tässä on tietenkin tämän asian inhimillinen näkökulma, mutta ehdottomasti myös meitä kaikkia sitova yhdenvertaisuuslaki. Lisäksi aihe on myös ajankohtainen muun muassa työllisyyden ja yhteiskunnallisen osallisuuden näkökulmasta. Tärkeintä on, että emme ole hiljaa ja teemme kaiken, minkä oikeasti voimme. Emmekä pelkästään puhu siitä. Vähemmistöstressi ei ole vain trendikäs käsite, vaan se kuuluu monien ihmisten arkielämään. Oletko ajatellut, että kuinka sinä voit osaltasi auttaa?  

Lotta-Leena Vornanen