Vammaisopetuksen opettaja Vantaalta: "Tässä työssä ei ole koskaan valmis"
Seija Lampinen on vammaisopetuksen opettaja, jonka työssä yksikään päivä ei ole samanlainen. Hän uskoo, että jokaiselle oppijalle löytyy oma tapa oppia – joskus sitä täytyy vain hieman salapoliisina etsiä. Seijan mielestä pienetkin edistysaskeleet voivat olla yksilölle suuria, ja siksi onnistumisten sanoittaminen on erityisen tärkeää.
Kuvassa Seija Lampinen.
Seija Lampinen on työskennellyt Vantaan kaupungilla yli 30 vuotta – ja oppinut jokaisena niistä jotain uutta. Tällä hetkellä hän työskentelee vammaisopetuksen opettajana Kartanonkosken koulussa, mutta tähän pisteeseen hänen polkunsa on kulkenut monen vaiheen ja koulutuksen kautta.
– Ensimmäiseltä koulutukseltani olen kehitysvammaistenhoitaja. Sen jälkeen olen kouluttautunut mm. varhaiskasvatuksen sosionomiksi ja opiskellut erilliset erityisopettajan opinnot.
Vantaan kaupungille Seija tuli vuonna 1987 ilman aiempaa työkokemusta, mutta vahvalla halulla oppia. Työn ohella opiskelu on ollut hänelle luonnollinen osa ammatillista kasvua. Seija on aina tehnyt työtä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa.
– Työ opettaa tässä työssä eniten. Kahta samanlaista päivää ei ole. On tärkeää, että on suunnitelma A, mutta myös B – ja mieluiten koko aakkosto – koska harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan. Mutta juuri se tekee tästä työstä rikasta.
Luovuutta, salapoliisityötä ja onnistumisen iloa
Seijan työn ytimessä on ymmärrys siitä, että jokainen oppija on yksilöllinen.
– Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa oppia. Työssäni pitää olla vähän salapoliisi: etsin jokaiselle oppilaalle juuri sen hänen omimman tapansa oppia. Tarvitaan luovuutta, läsnäoloa ja halua ymmärtää.
Hänen työssään parasta ovat oppilaat.
– Päivittäin kohtaan aitoja ja vilpittömiä lapsia ja nuoria. He haluavat oppia – ja minä opin heiltä koko ajan. Jokainen onnistuminen, jonka he kokevat, on työni parasta antia. Onnistumisen ilo on niin käsinkosketeltavaa.
Seija korostaa, että aikuisen pitää sanoittaa onnistumisia ja tuoda niitä näkyviksi. Hän uskoo vahvasti positiivisen pedagogiikan voimaan.
– Jokainen pieni edistysaskel voi oppilaalle olla suuri – ja se on tosi vaikuttavaa. Saati sitten, kun edistysaskeleet ovat isoja!
Vahva yhteisö ja työn mahdollisuudet
Kartanonkosken koulussa työskentelee noin 840 oppilasta ja 90 aikuista. Seijan mielestä isossa työyhteisössä yhteistyö saa tilaa ja mahdollisuuksia.
– Arvostan todella paljon dialogia. Asioista pitää keskustella – vain niin opimme tuntemaan toisemme ja meidän oppilaamme. Minut on täällä otettu tosi avoimesti vastaan, ja yhteistyöhön on lähdetty hyvässä hengessä.
Vaikka työssä on paljon hyvää, Seijalla on selkeä toive parempaan:
– Toivon parannusta koulunkäynnin ohjaajien ja oppilashoitajien työsuhteisiin ja palkkaukseen. He tekevät todella vaativaa työtä usein pienellä palkalla ja määräaikaisissa työsuhteissa. Meidän työssämme jatkuvuus olisi tosi tärkeää oppilaille – nykyinen tilanne ei kannusta monia jatkamaan.
Työasiat jäävät kouluun, huolet metsään
Seijan työhyvinvoinnin salaisuus on yksinkertainen:
– Työhyvinvointini on suoraan verrannollinen siihen, että työasiat jäävät työpaikalle, kun sen oven sulkee. En vatvo niitä vapaa-ajalla. Vapaa-ajalla liikun luonnossa koiran tai hevosen kanssa – ja mahdolliset työmurheet jäävät metsään.
Hän kiittää työnantajaa mahdollisuudesta käyttää työterveyspalveluita ja työnohjausta:
– Työnohjaus on todella tärkeä työkalu työssäni. Ja koko työurani on paras todiste siitä, että Vantaalla on mahdollista kouluttautua ja kehittyä. Olen saanut tehdä sen työn ohella.
"Ole rohkea ja puolusta heikompaa"
Uudelle alalle tulevalle kollegalle Seijalla on selkeä ja lämmin viesti:
– Älä lannistu. Ole rohkea, puolusta heikompaa, ole kiinnostunut ja läsnä oleva. Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi. Ota selvää asioista ja opi koko ajan lisää – tässä työssä ei ole koskaan valmis.
