Lämpimiä kohtaamisia ja suurta vastuuta – varhaiskasvatuksen opettaja kertoo tärkeästä työstään

Elsa Konttinen työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana nyt kolmatta vuotta Pakkalanrinteen päiväkodissa Vantaalla. Elsa teki välivuotenaan 2021 lastenhoitajan töitä samaisessa päiväkodissa ja työskentely oli niin mielekästä, että Elsa päätti lähteä opiskelemaan alaa. Keväällä 2024 hän valmistui Helsingin yliopistosta varhaiskasvatustieteen opettajaksi. 

– Työni on opettavaista ja antoisaa. On ihan parasta kasvattaa tulevaisuuden aikuisia ja saada olla mukana kehittämässä varhaiskasvatusta. Arjen pienet asiat ovat kuitenkin parhaita. Sydämeni sulaa aina silloin, kun lapsi tulee kylkeen kirjan kanssa ja pyytää lukemaan.

Varhaiskasvatuksen opettajilla on tärkeä rooli turvallisen oppimisympäristön rakentamisessa. Elsa painottaa yhteisöllisyyden merkitystä työpaikalla. Uusille opettajille on tärkeää, että tiimistä löytyy tukea ja mahdollisuus jakaa omia ajatuksiaan ja oppia kokeneemmilta. 

– Mutta on todella palkitsevaa, kun oppii pärjäämään myös itsenäisesti ja huomaa kehittyneensä omassa työssään.

Elsa on kiitollinen esihenkilöstään, jonka kokee toimivan hyvin johdonmukaisesti, kommunikoivan selkeästi odotuksistaan ja tukevan aina tarvittaessa.

– Voin kääntyä aina esihenkilöni puoleen, jos tarvitsen apua. Ihmisiä kohdellaan täällä kunnioittavasti ja luottamusilmapiiri talossa on tosi hyvä. Vaikeistakin asioista pystymme puhumaan yhdessä, se on todella tärkeää. 

Työllämme on valtava yhteiskunnallinen merkitys

Elsa iloitsee siitä, että varhaiskasvatustyön arvostus on kasvanut, ja että alan merkityksestä puhutaan entistä enemmän. Toisaalta työn vaatimukset ja vastuu ovat suuria, ja hän toivoo, että tämä näkyisi myös palkkauksessa, sillä nykyinen palkkataso ei aina vastaa työn kuormitusta ja vaativuutta. 

– Meidän työllämme on kuitenkin valtava merkitys yhteiskunnalle. 

Joustavuutta ja huumorintajua tarvitaan erityisesti pienennetyissä ryhmissä, joissa tukena on myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Näissä ryhmissä tilanteet elävät voimakkaastikin. Elsa pohtii, että aikuisilla itsellään on paljon vaikutusvaltaa siihen, miten työhön suhtautuu. Hermostuminen ei saa näkyä lapsille.

– Me aikuiset luomme mielikuvaa siitä, että mikä on haastavaa ja mikä ei. Mietin usein, voisiko sen kääntää päälaelleen ja miettiä niin päin, että meillä on tarvitsevia lapsia eikä haastavia lapsia. Ajatusten tietoinen kääntäminen myös mielestäni tukee tiimissä positiivisen ilmapiirin ylläpitämistä. 

Lisää suunnitteluaikaa opettajille

Elsa kokee, että taukoja pitäisi olla enemmän, sillä palautuminen työpäivän aikana ei onnistu, jos on paljon nopeasti muuttuvia tilanteita. 

– Nautin siitä, että saan olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, kasvatusala on ehdottomasti mun oma juttu. Toivoisin silti, että ammatillisuuden kehittämiselle saataisi raivattua enemmän tilaa, ja sen tilan pitäisi olla juuri SAK-ajalla. Muuten ei kehitystä ja oppimista tapahdu syvemmällä tasolla. 

Suunnitteluajan puute on varhaiskasvatuksen kentällä yleinen haaste, mikä näkyy myös päivittäisessä työssä. Elsa kokee, että riittävän suunnitteluajan puute voi vaikuttaa pedagogisen toiminnan laatuun, ja hän toivoo lisää aikaa yhteiselle pedagogiselle suunnittelulle. 

– Tällä alalla haasteena on se, että lapset ovat päiväkodissa paikalla, kun opettajat ovat SAK-ajalla. Opettajan työ olisi työyhteisöä kehittävämpää, jos suunnitteluaikaa olisi enemmän, sillä emme voi toteuttaa laadukasta pedagogiikkaa ilman suunnittelua. Opepedat ovat hyvä juttu, ja niitä saisi olla enemmän erityisesti uusille opettajille. 

Epävarmuus on osa oppimisprosessia

Työn ohella Elsa opiskelee opinto- ja uraohjauksen maisteriksi Jyväskylässä sekä harrastaa jalkapalloa aktiivisesti. Arkipäivät venyvät usein pitkiksi, mutta Elsa kertoo nauttivansa kiireisestä arjestaan. 

Elsa kannustaa vastavalmistuneita armollisuuteen itseään kohtaan, sillä opettajuuteen kasvaminen on pitkä prosessi.

– Epävarmuus kuuluu aloitusvaiheeseen, ja on luonnollista, että päivien jälkeen voi tuntea riittämättömyyttä. Parhaansa yrittäminen riittää, ja epävarmuus on osa oppimisprosessia. Moka on lahja! 

Elsa myös korostaa ammatillisen kehittymisen merkitystä ja rohkaisee muita lähestymään lapsia avoimin mielin: 

– Opeta, älä oleta.