Kehittäjäopettajien työnkuva rakentuu jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä yksikön omien tarpeiden pohjalta. He osallistuvat varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen sekä kehittävät ja arvioivat yksikössä toteutettavaa varhaiskasvatusta yhteistyössä päiväkodin johtajan ja muiden kasvattajien kanssa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2021; Aalto 2020.)
Arjessa kehittäjäopettaja osallistuu ryhmien toiminnan toteuttamiseen yhtenä kasvattajana esimerkiksi mallintaen uusia vaihtoehtoja, mahdollistaen pienryhmien toteutumista tai toimien niin sanotusti rinnakkaisopettajana. Koska tehtävänkuva elää ja muokkautuu arjessa koko ajan, voi haasteena näyttäytyä, ettei tehtävänkuva ole aina selkeä kehittäjäopettajalle, johtajalle tai ryhmien henkilökunnalle. Kehittäjäopettajaa ei lasketa mukaan henkilöstön ja lasten väliseen suhdelukuun. Ryhmien kasvattajilla on mahdollisuus keskustella ja reflektoida ajatuksiaan kehittäjäopettajan kanssa. Kehittäjäopettajan tekemät havainnot ryhmän toiminnasta tarjoavat pedagogista peiliä kasvattajien omille ajatuksille. Kehittäjäopettaja tukee peruspedagogiikan vahvistumisen ohessa esimerkiksi kielitietoisen varhaiskasvatuksen periaatteiden toteutumista ja suunnittelee sekä toteuttaa leikkipedagogiikkaa tukevia oppimisympäristöjä.
Kielitietoisuutta tukemassa
Jokaisessa Vantaan päiväkodissa noudatetaan Vantaan varhaiskasvatussuunnitelmaa. Koska lapset ja heidän perheensä ovat erilaisia, huomioidaan lasten ja perheiden erilaiset tarpeet myös päiväkodeissa. Siksi myös varhaiskasvatussuunnitelman teemat tulevat näkyväksi eri päiväkodeissa eri tavoin.
Eräs Vantaan varhaiskasvatusta ohjaava teema on kielitietoisuus. Se tarkoittaa sitä, että kielet ovat osa varhaiskasvatuksen kokonaisuutta, jolloin kielet ovat jatkuvasti läsnä kaikkialla (Vantaan varhaiskasvatussuunnitelma 2019, 42). Kielillä tarkoitetaan niitä kieliä, joita päiväkodin lapset puhuvat. Vantaan varhaiskasvatussuunnitelmassa todetaan myös, että kulttuurisesti moninaisessa maailmassa lasten kehitystä tuetaan tekemällä monikielisyyttä näkyväksi (2019, 42). Tärkeää varhaiskasvatuksessa on myös tiedostaa, että lapsen oma äidinkieli on tärkeä osa lapsen koko persoonaa ja identiteettiä (Diversity in Education 2020), jolloin lapsen kielen läsnäolo tekee lapsen kokonaisvaltaisemmin näkyväksi. Tämän lisäksi lasten äidinkielten läsnäolo päiväkodissa osoittaa lapsille ja heidän perheilleen sen, että perheen kieltä arvostetaan ja se on hyväksytty (Diversity in Education 2020).
Päiväkodissa puhutut kielet voidaan tehdä näkyväksi monin tavoin. Meidän päiväkodissamme on paljon eri kielisiä lapsia ja kielitietoisuus on erityisen tärkeää. Siksi olenkin kehittäjäopettajana pyrkinyt vahvistamaan päiväkotimme kielitietoisuutta. Olemme halunneet toivottaa kaikki päiväkodin lapset ja aikuiset tervetulleiksi päiväkotiin heidän omilla äidinkielillään. Kun olemme huomioineet kaikki muutkin Suomessa perinteisesti puhutut kielet, koristaa päiväkotimme seinää tervetuloa-teksti lähes kolmellakymmenellä eri kielellä. Jotta kielet olisivat näkyvillä mahdollisimman monessa tilassa, on lasten kielet huomioitu myös ruokalassa. Ruokalan seinällä toivotetaan jokaisella päiväkodin lapsen ja aikuisen äidinkielellä hyvää ruokahalua, minkä lisäksi näkyvillä on myös toivotusten lausumisohje.
Olemme huomioineet lasten kielet myös ryhmätiloissa. Jokaisessa ryhmätilassa kerrotaan, mitä kieliä kussakin ryhmässä puhutaan ja jokaisessa ryhmässä on seinällä hei-tervehdys kunkin lapsen äidinkielellä. Koska kaikkia kieliä ei tyypillisesti kirjoiteta latinalaisilla aakkosilla, olemme halunneet kaikkien lasten nimet myös alkuperäisessä kirjoitusasussaan näkyviin. Lasten vanhemmat ovatkin saaneet kirjoittaa lasten nimet heidän lokeroihinsa sillä kirjaimistolla, jota lapsen äidinkielessä käytetään. Erilaiset kirjaimistot on tehty näkyväksi myös tekemissäni vanerisissa lelutableteissa. Tabletteja on monilla erilaisilla näppäimistöillä, kuten kiinalaisilla merkeillä sekä arabialaisilla ja kyrillisillä kirjaimilla. Lapset voivat kirjoittaa liitutaulunäytölle kirjaimia, tai piirtää jotain ihan muuta. Lapset ovat olleet kiinnostuneita erityisesti oman äidinkielensä kirjaimista.
Leikki- eli oppimisympäristöt lasten välisen tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden tukijana
Kehittäjäopettajan tehtävissä olemme kiinnittäneet huomiota tämän kevään ajan päiväkodin leikki- eli oppimisympäristöihin, ja siihen, millä tavalla ne kutsuvat lapsia leikkiin. Leikki on Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) keskeinen työtapa, ja näin ollen se on edellyttänyt ja edellyttää edelleen henkilöstöltä omien leikkitaitojen, leikin ohjaamisen taitojen sekä leikin arvon syvällistä ymmärtämistä. Samalla on olennaista pohtia, kuinka omassa ryhmässä on suunniteltu ja toteutettu lasten väliseen tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen liittyvät pedagogiset periaatteet.
Lasten maailma on tänä päivänä täynnä virikkeitä, värejä ja erilaisia kuvia, joten päiväkodin ympäristöissä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä kaikki siinä on oleellista lasten toiminnan kannalta. Ovatko seinillä olevat kuvat sellaisia, joita lapset katsovat ja käyttävät arjessaan ja leikeissään? Ovatko kuvat ja tavarat lasten tasolla ja näin ollen saatavilla? Onko ympäristö järjestetty niin, että leikin aloittaminen, kehittäminen ja leikkiin sitoutuminen on mahdollista ja mielekästä? Voiko lapsi olla leikeissä kuka ja mikä tahansa? Helena Siren-Tiusanen (2004) toteaa oppimisympäristön olevan yhtä kuin leikkiympäristö ja yhdessä leikkivien lasten yhteisö. Miten yhteisillä leikkiympäristöillä ja niissä syntyvillä yhteisillä leikkikokemuksilla luodaan yhteisöllisyyttä? Miten kuvitettu ja järjestetty leikkiympäristö kehittää mm. lapsen mielikuvitusta, luovuutta sekä esteettistä ajattelua ja tajua?
Frank Martela, Iida Mäkikallio ja Villiam Virkkunen (2017) ovat todenneet, että me emme tällä hetkellä voi tietää miltä työelämä näyttää tulevaisuudessa, jolloin heidän mielestään keskeisiä taitoja, joita lasten tulisi kartuttaa ovat sosiaalinen älykkyys, luova ongelmanratkaisu ja oppimaan oppiminen. Eli toisin sanoen työ itsessään on uuden oppimista ja luomista. Mielikuvitusta vaativissa leikeissä kehittyy uusia taitoja toimia luovalla ja mielikuvituksellisella tavalla ja leikissä harjoitellaan taitoja, joilla vastataan tulevaisuuden tarpeisiin ja tilanteisiin - ihmisenä olemisen taitoja ja elämisen taitoja, jotka kuuluvat kaikille lapsille. Kun näitä asioita pohditaan pedagogisesta näkökulmasta, lisääntyy lasten vaikuttaminen omaan toimintaansa, omien toiveiden ja ajatusten ilmaiseminen sekä omana itsenään ympäristöjen ja niissä toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin osallistuminen.
Tätä olemme lähteneet ryhmien henkilöstön kanssa pohtimaan, ja olemme luoneet ryhmätiloihin selkeyttä mm. rakentamalla puitteita kotileikille, kaupunkileikille, eläinleikeille sekä dinosaurusleikille ja karsineet ylimääräisiä virikkeitä ympäristöistä. Ideana on, että lapset voivat yhdessä ryhmän aikuisten kanssa jatkokehittää ympäristöä oman näköisekseen ja muokata niitä lasten aloitteiden pohjalta, mutta myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) tavoitteiden mukaisesti. Niihin voidaan yhdistää esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa, musiikkia ja äänimaailmaa, liikkumista ja ilmaisua, kieltä ja kertomista, taiteen tekemistä ja kokemista.
Aluksi työ on ollut olemassa olevien materiaalien kartoittamista sekä ihan siivoamista, järjestämistä ja karsimista, ja tätä kautta on päästy luomaan erilaisia maailmoja leikille.
Kehittäjäopettajuuden kohokohtia
Kehittäjäopettajuus tarjoaa varhaiskasvatuksen kehittämisen ohella meille kehittäjäopettajille itsellemme mahdollisuuden löytöretkeen omaan pedagogiikkaamme. Asioiden reflektoiminen sekä erilaisten tiimien, kasvattajien, lapsien sekä haasteiden kohtaaminen tarjoavatkin peilipintaa myös oman ammatillisuutemme kehittämiselle. Oman osaamisen jakamisesta ja päiväkodin henkilökunnalta saatu positiivinen palaute auttavat huomaamaan, että työllämme on merkitystä. Arjessa meillä kehittäjäopettajilla on eri lailla aikaa pysähtyä hetkeen. Meillä on mahdollisuus olla lasten lähellä, tarttua lasten iloon, mielenkiinnon kohteisiin ja innostaa sekä innostua mukaan esimerkiksi erilaisten projektien toteuttamiseen.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että kehittämistyö ja muutos vievät aina aikaa. Tuemme kasvattajia uusien ratkaisujen löytämisessä, mutta toiminnan kehittäminen vaatii jokaiselta halua muutokseen. Yhdessä tehden ja toteuttaen muutoksen juurruttaminen on aina helpompaa. Toivottavasti meidän kehittäjäopettajien ideat jäävät elämään ryhmien arkeen hankkeen päätyttyäkin.
Lähteet
Aalto, M. 2020. Päiväkodin ylimääräinen hyvä. Helsingin sanomat. [Viitattu 2.4.2021]. Saatavissa: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006650313.html
Kielitietoinen varhaiskasvatus. 2020. Diversity in Education. [Viitattu 30.3.2021]. Saatavissa: https://dived.fi/kielitietoinen-varhaiskasvatus/
Martela, F., Mäkikallio, I. & Virkkunen, V. 2017. Itsemääräämisteoria ja psykologiset perustarpeet työssä. Teoksessa Salmela-Aro K. & Nurmi J-E. (toim.) Mikä meitä liikuttaa. Motivaatiopsykologian perusteet. Juva: Bookwell Digital.
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2021. [Viitattu 2.4.2021]. Saatavissa: https://minedu.fi/-/valtion-erityisavustus-varhaiskasvatuksen-tasa-arvoa-edistaviin-toimenpiteisiin-ja-laadun-kehittamiseen-vuosille-2020-2021
Oph. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus.
Siren-Tiusanen, H. (2004). Leikki ja oppiminen. Julkaisussa: Lastentarhanopettajaliitto ry. Leikin aika. Forssa: Painotalo Auranen.
Vantaan varhaiskasvatussuunnitelma. 2019. Opetuslautakunta 13.5.2019.