Lasten kielen oppimisen tukeminen on entistä tärkeämpää varhaiskasvatuksessa

Vantaan päiväkodeissa tehdään pitkäjänteistä työtä monikielisten lasten tukemiseksi. Yksi kehitysteema keskittyy siihen, kuinka äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvat lapset saadaan osallistettua entistä paremmin osaksi ryhmää. Tutkimusten mukaan juuri kaksi- ja monikielisten lasten kokema osallisuuden tunne on heikompaa kuin muiden samanikäisten – erityisesti heidän, joiden äidinkieli ei ole suomi.

– Perinteisesti on ajateltu, että vertaisoppiminen on merkittävä tapa omaksua toista kieltä. Vertaisoppiminen varhaiskasvatuksessa tarkoittaa sitä, että suomea toisena kielenä puhuvat lapset oppivat suomea lapsilta, joiden äidinkieli on suomi, kertoo Vantaan kieli- ja kulttuurikoordinaattori Nina Thurin.

Vantaalla on kuitenkin alueita, missä monikieliset lapset ovat enemmistönä päiväkodeissa.

– Vajaa vuosikymmen sitten varhaiskasvatuksen opettajat sanoittivat, että vanha tapa tehdä töitä ei enää toimi päiväkodeissa, joissa monikieliset lapset ovat enemmistönä. Opettajat ovat kertoneet kokeneensa riittämättömyyttä opettaa lapsia, joiden kanssa heillä ei ole yhteistä kieltä. Me kieli- ja kulttuurikoordinaattorit pohdimme yhdessä paljon asioita varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa ja olemme olleet tukena mm. järjestämällä pitkäkestoista vertaistoimintaan perustuvaa kehittämistä, sanoo Nina.

Tarve kehittämistyölle ja uudenlaiselle lähestymiselle monikielisten lasten tukemiseen on ollut olemassa jo pitkään.

– Siksi olemme lähteneet monessa päiväkodissa mukaan Kielikiito-kehittämistoimintaan, jossa tähän haasteeseen etsitään ratkaisuja, lisää Nina.

Metsikköpolun päiväkodissa kieli lähti kiitoon

Vantaan Metsikköpolun päiväkoti lähti viime syksynä 2021 mukaan Kielikiitoon. Päiväkodissa monikielisiä lapsia on vähän alle puolet. Päiväkodin johtaja Anne Kattelus kertoo, että heillä on monikielisten lasten tukemiseen panostettu paljon jo ennestään:

– Vuorovaikutteisten satujen lukeminen ja erilaiset toiminnalliset, koko ryhmän projektit ovat todella tärkeitä. Korostamme lukemisen merkitystä ja kannustamme myös vanhempia lukemaan lapsilleen omalla äidinkielellään sekä hyödyntämään ilmaisia kirjastopalveluja.

Anne korostaa, että Kielikiidossa ei ole mitään niin sanotusti ylimääräistä kuin mitä varhaiskasvatussuunnitelman toteuttaminen normaalistikin vaatii, mutta se antaa kielitietoisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseen vielä lisää työkaluja.

– Erona aikaisempaan toimintaan on systemaattisuus ja selkeä rakenne. Uskon, että jokaisessa ryhmässä on tänä aikana ymmärrys syventynyt ja toimintavälineet ovat tulleet vielä enemmän osaksi arkea. Vertaisoppimisen näkökulma on ollut ihan mieletön, Anne pohtii.

Vertaisoppimisella Anne viittaa päiväkodin ”paripäiväkotiin”, jonka kanssa tehtiin tiiviisti yhteistyötä kielitietoisen varhaiskasvatuksen edistämiseksi. Kaikilla vertaisryhmillä oli tosi paljon erilaisia projekteja, mihin he sovelsivat kielitietoisuutta.

– Toivoisin muillekin päiväkodeille enemmän rohkeutta lähteä mukaan tällaiseen toimintaan. Meillä oli tässäkin lähestulkoon valmis paketti, johon hyppäsimme mukaan. Näimme tämän loistavana mahdollisuutena lähteä kehittämään jotain, mitä joka tapauksessa meidän tulee kehittää, Anne kertoo hymyillen.

Koko vuoden kestävä kirjaprojekti hullaannutti lapset

Metsikköpolun varhaiskasvatuksen opettaja Marjo Veko kertoo, että helppo tapa saada lapset oppimaan kieltä ja innostumaan lukemisesta on ottaa heidät mukaan sadun kerrontaan. Marjon ryhmässä satukirjan projektityöstäminen sai huikean vastaanoton:

– Meidän koko viime vuoden kestänyt projekti lähti siitä, että lapset valitsivat ensin heitä innostavan kirjan. Suosikiksi nousi ”Urhea pikku Mörkyli”, jossa mörkölapsi lähtee ulos kotipesästään. Kirja käsittelee sitä, mitä kaikkea mörkö näkee luonnossa ja mihin eläimiin mörkö törmää, Marjo kertoo.

Satua luettiin toiminnallisesti, mikä tarkoittaa eläytymistä kirjassa esiintyviin sanoihin ja sanontoihin. Toiminnallinen lukeminen edistää vieraskielisten lasten kielen ymmärtämistä, sillä siinä hahmottuu paremmin, miten joku toiminta tai asia näyttäytyy.

– Kun kirjassa sanottiin, että tuuli huojui, me huojuimme mukana. Kun kirjassa mörkö koputti puuta, me myös koputimme puuta, selventää Marjo.

Satu tuli mukaan kaikkeen ryhmän toimintaan.

– Siitä juteltiin, sitä leikittiin. Sadun teemat olivat jumpassa mukana ”Mörkylin pallon heitossa”, ja ulkoretkillä muisteltiin, mitä Mörkyli näki metsässä. Mörkyli pääsi myös maalauksiin, Marjo nauraa.  

Keväällä lapset saivat itse keksiä sadun. Satuun lapset halusivat eläinhahmon, josta äänestettiin helmillä. Lasten oman sadun nimeksi tuli Kilpikonna Hännikäinen.

– Kirjoitimme sadun puhtaaksi, luimme ja leikimme satua todella monta kertaa, jotta se tuli kaikille tutuksi. Satuhahmoista tuli osa oppimisympäristöä. Teimme jopa kuvakirjan sadusta ja lähetimme sen perheille, jotta he voivat lukea sitä kotona ja keskustella siitä lasten kanssa, kertoo Marjo.  

Erityisen liikuttavaa Marjosta oli, että lapset olivat itse halunneet satuun mukaan muun muassa kestävän kehityksen teemoja ja keskustelua hyvistä ruokatavoista.

– Loppuhuipennuksena ryhmämme teki räpin Herra Hännikäisestä kevätjuhlaan! Lasten kielen kehittymistä tukee ehdottomasti se, että he saavat tutkia ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita, toteaa Marjo.

Linkki Kielitietoinen päiväkoti e-kirjaan.  

Löydät lisätietoa Vantaan kieli-, kulttuurit- ja katsomustietoisesta varhaiskasvatuksesta täältä.