Jenni Mäkinen: ”Vaikuttavinta työssäni on, kuinka kannustaminen ja positiivinen suhtautuminen auttaa lasta olemaan oma itsensä.”

Jenni Mäkinen on työskennellyt Vantaan kaupungin varhaiskasvatuksessa vuodesta 2007, aluksi lastenhoitajana ja sittemmin varhaiskasvatuksen opettajana.

– Päätin vuosia sitten, että minusta tulee päiväkodin johtaja, sillä siinä on enemmän vaikuttamismahdollisuuksia ja foorumeita, jossa voi keskustella asioista.

Helmikuun alusta Jennin toive realisoitui, sillä hänet valittiin Ankkalammen päiväkodin johtajaksi loppukevääksi. Hän on jo aikaisemmin toiminut Ankkalammen varajohtajana ja varhaiskasvatuksen opettajana samassa päiväkodissa.

– Olen hyvin kehittämishaluinen, positiivinen ja ratkaisukeskeinen. Toivon, että minulla tulee olemaan aikaa myös pedagogisille innovaatioille eikä työ ole pelkkää hallinnollista pyörittämistä.

Lasten kiitollisuus on työn tärkein palaute

Jenni lukee vahvuudekseen pedagogisen osaamisen ja sosiaaliset taidot.  Työn parhaita puolia on Jennin mukaan luovuus, työn vaikuttavuus ja sosiaalinen kanssakäyminen. 

– Vaikuttavinta on se, kuinka kannustaminen ja positiivinen suhtautuminen auttaa lasta olemaan oma itsensä. Haluan, että kaikki tulevat hyväksytyksi sellaisena kuin ovat. Minusta on ihanaa nähdä, kun alkuun joku arempi lapsi uskaltaa olla seurassani sellainen kuin on ja rohkaistuu ottamaan tilan haltuun.

Lasten osoittama kiitollisuus on työn tärkein palaute. Vaikka Jenni työskentelisi lapsen kanssa vain vuoden, hän haluaa ajatella antaneensa lapselle jotakin, mikä auttaa häntä kasvamaan.  

– En ole ikinä halunnut tehdä mitään muuta työtä, tämä on minulle todella merkityksellistä työtä. Toisaalta työ on myös pelottavaa siinä mielessä, kuinka paljon omalla esimerkillä on vaikutusvaltaa.

Työuransa aikana Jenni on kokeillut myös yksityisellä sektorilla toimimista. Hän kuitenkin arvostaa ison organisaation tuomaa turvaa. Välillä Jenniä tosin mietityttää työn pitkäaikaiskuormitus.

– Tietysti välillä mietin, kun on omia lapsia, että jaksaako tätä työtä ikuisesti tehdä, mutta sitten ajattelen, että voinhan tässä ohella opiskella ihan mitä vaan. Haluan ajatella asian kuitenkin niin, että varhaiskasvattajana toimiminen ja alan tietotaito auttavat minua myös olemaan parempi äiti.

Alan yhteiskunnallisen arvostuksen puute ärsyttää

Jenni suhtautuu kriittisesti varhaiskasvatusalan leimaamiseen. Hän kokee, että positiivista puhetta varhaiskasvatuksesta tarvitaan ja alalla työskentelevien tulisi tehdä ihmisiä tietoisemmaksi siitä, millaista työtä varhaiskasvatuksessa tehdään.

– Alastamme puhutaan paljon negatiivisesti, ja jos lähden tuohon ajatusmaailmaan, en voi tehdä tätä työtä. Toki haasteet tulee tunnistaa, mutta niihin ei saa takertua. Haluan ajatella niin, että mitä itse voin tehdä sen eteen, että työyhteisöni ei uuvu. Mielestäni päiväkodin omat arjen käytännöt tulee miettiä uudelleen, jos ihmiset uupuvat. Tiedän, että monet ovat tästä kanssani eri mieltä, mutta pelkkä palkan lisäys ei ratkaise ongelmia.

Jenni kuitenkin toivoo, että varhaiskasvatuksen resursseja lisättäisiin, ja työhyvinvointiin ja kouluttautumiseen panostettaisiin nykyistä enemmän. Hän näkee työssä haasteena sen, että kaikki yrittävät tehdä kaikkea.

– Meillä on tiimit, joissa on erilaisia ihmisiä töissä ja voimme jakaa työtehtäviä sen mukaan, mikä on kunkin vahvuusalue. Itsensä johtaminen on tosi tärkeää työssä – ei saisi koskaan ajatella, että kaikki asiat ovat omilla harteilla. Itse ajattelen niin, että minulla on 7 tuntia 39 minuuttia joka päivä käytössäni ja teen parhaani sinä aikana.

Varhaiskasvatustyössä onkin tärkeää säilyttää armollisuus itseä kohtaan ja hyväksyä ne lainalaisuudet, mitä työhön liittyy. Jos työyhteisö ei pelaa yhteen hiileen, ihmiset uupuvat.

– Uupuminen johtuu mielestäni työn mielekkyyden häviämisestä ja oman hallinnan tunteen puuttumisesta. Hyvä johtaja näkee sen, että kuka mitäkin kestää. Työntekijöiden vaihtuvuus voi myös kuormittaa. Toiset kestävät enemmän poikkeustilanteita kuin toiset. Jokaisen tulisi kuitenkin löytää oma sisäinen motivaatio työhön eikä odottaa, että se tulee ulkoa.

Jenni haluaa kannustaa alalle pyrkiviä pysymään omina itsenään ja pitämään kiinni motivaatiostaan.

– Älä luovuta, vaikka eka työkokemus ei vastaisikaan sitä omaa mielikuvaa vaan pidä kiinni omista mielipiteistäsi ja luota siihen, että koulutus on antanut sinulle riittävät tiedot ja taidot työhön. Etsi myös itsellesi kollegoita, joilta saat vertaistukea.