Empatiaa ja vuorovaikutusta

Kun tälle alalle tullessani mietin varhaiskasvatuksen syvintä olemusta, oli yksi asia kirkkaana mielessäni. Tämä on työtä, jossa ollaan kaikista lähimpänä perheen tärkeintä asiaa – perheen lasta. Mikään ei ole niin arvokasta. Tämä ajatus on säilynyt mielessä eikä se ole kadonnut, päinvastoin. Palvelun laadun kehittämisessä pidän tärkeänä dialogia koko perheen kanssa. Kaiken teknologisen kehityksen edessä ja takana on ihminen. Ihmisyyttä ja inhimillisyyttä kysytään näinä aikoina paljon. Ihmisen voi löytää etänäkin.

Korona-aika on ollut sekä haaste että mahdollisuus. Mahdollisuudessa on paljon myönteistä tunnetta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle on virkistävää kurkistaa. Ikinä ei voi tietää, mitä mielenkiintoista omaa työtä ja itseä kehittävää kulman takaa tulee vastaan. Se on se mahdollisuus. Mukaan kannattaa ottaa myönteinen pedagogiikka. Struktuuritkin saa hoidettua etänä.

Vantaa on täynnä upeita opinpolkuja, tietoa ja taitoa sekä uusinta teknologiaa. Niin pitää ollakin. Hyvä on kuitenkin muistaa, että jokaisen erinomaisen linkin molemmissa päissä on aina ihminen – lähettäjä ja vastaanottaja. Jos siihen väliin saa mukaan dialogin ja empatian, saa dialogista antoisan ja jatkuvan. Voimme olla vain asioiden välittäjiä tai välittäviä välittäjiä.

Yksin ja yhdessä

Korona hiipi arkeemme kuin varkain, yllättäen ja odottamatta. Monikulttuurisessa ja 13 äidinkieltä puhuvassa ryhmässämmekin kävi kato pikku hiljaa. Tiimimme ajatus oli, että lapsen jäädessä pois eskarista saavat vanhemmat kaiken mahdollisen tuen ja läsnäolomme. Ettei maailmaa raastavan asian kanssa tarvitse olla yksin. Tärkein viestimme oli, että perheet tietävät meidän olevan edelleen heitä varten. Välittäminen ja empatia näytettiin heti myös käytännössä. Skypen ja erilaisten ”teamsien” aikakaudella halusimme, että perheet saavat säilyttää yksityisyytensä ja oman aikataulunsa.

Valitsimme ensi alkuun perinteisen soittokierroksen. Se jalostui monessa perheessä videoyhteydeksi ja joidenkin perheiden kanssa kirjeenvaihdoksi. Puhelut ovat kuitenkin olleet kantava voimavara näiden viikkojen ajan.

Perheiden mielenkiinnon kohteet jakoon

Kiitos kaikkien vantaalaisten varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden uskon itsekin vasun ohella lasten mielenkiinnon kohteisiin, tunnetaitojen kehittämiseen ja lasten osallistamiseen. Ja kieli- ja kulttuuritietoisen päiväkodin moninaiseen ja rikastuttavaan maailmaan. Siihen maailmaan kannattaa ehdottomasti tutustua syvemmin. Lasten mielenkiinnon kohteet halusimme laajentaa koko perheen mielenkiinnon kohteiksi: Mitä teillä tehdään?

Olemme saaneet tutustua vietnamilaiseen keittiöön, pakistanilaisten piirakoiden saloihin, onkiretkiin, puistojumppaan ja perheen sisarusten riemukkaisiin hetkiin Daruden parissa. Olemme keskustelleet vanhempien kanssa vakavista asioista, koronan vaikutuksesta perheen arkeen ja jaksamiseen.

Etänä olemme opiskelleet matematiikkaa, tavuja ja sanoja ja lapset ovat oppineet soittamaan itse ryhmäämme. Useamman kerran päivässäkin voi soittaa. Meillä on myös pieni opin metsä, jossa on tavu- ja matematiikkapuu ja sen lehdistöön ilmestyy pieniä tehtäviä. Kirjeenvaihto on sydämellistä.

Voimauttava foorumi

Etäeskarista olemme saaneet kaikkia voimauttavan ja yhteisöllisyyttä kehittävän foorumin. Lapset ovat myös soitelleet toisilleen. Kaveritaitoihin on kannustettu myös puhelimessa. ”Saisinko kaverin numeron – antaisitko ope meidän numeron?” Ehkäpä he ovat tulevaisuudessa myös hyviä koulukavereita.

Olemme saaneet keskustella vanhempien, sukulaisten ja sisarusten kanssa, laulaa puhelimessa, nähdä ihania videoita ja ennen kaikkea olla läsnä perheiden arjessa koko tiimimme kanssa.

Monikulttuuriset salaatit

Näiden viikkojen aikana on selvinnyt, että esimerkiksi yhteisinä perheiden mielenkiinnon kohteina ovat olleet monikulttuurisen ruokakulttuurin monet kasvot. Tästä löysimme yhteisen ja yhteisöllisyyttä rikastuttavan ajatuksen: Lapset saavat kotiin kasvatettavaksi vihanneksia. Ensin äänestetään mikä valitaan – tomaatti, herne vai persilja? Taimia kasvatellaan kotona.

Koska meillä on 13 ihanaa ja upeaa kulttuuria, kirjoittaa jokainen perhe oman toisen kotimaansa makuaarteista salaatti- tai kasvisruokareseptin ja kuvittaa sen halutessaan. Tähän on suhtauduttu ilolla. Keväällä jaamme saadut reseptit eskariperheillemme ja toivottavasti meillä on 13 maan herkullinen kasviskattaus.

Kun koronan aikakausi hellittää, toivon, että olemme löytäneet itsestämme rohkeutta olla aitona ja välittävänä kasvatuskumppanina perheille. Kevään aikana olemme oppineet lisää peloista ja välittämisestä.

Yhteisöllisyyttä rakentamalla ja tukemalla olemme saaneet vahvistusta ajatukselle, ettei yksikään perhe ole eikä saa olla näiden asioiden kanssa yksin.