Lapsi tarvitsee aikuista omien tunteidensa ymmärtämiseen ja säätelyyn

Sinä varhaiskasvatuksen ammattilainen, muistatko kenties sen palon, innon, ehkä väsymyksenkin, jota tunnet, kun aloitat työskentelyn uuden ryhmän kanssa? Hyvä! Sinä teet tällöin merkittäviä havaintoja uuden ryhmän dynamiikasta. Miten he toimivat, millaisia oppimisen tapoja heillä on? Kuka on herkkä, kuka rohkea? Joku ehkä turhankin rohkea? Kuka on tarkkaavainen, ehkä ryhmän ulkopuolinenkin?

Mitä teet? Miten muutat omaa toimintaasi niin, että jokainen lapsi tuntisi kuuluvansa tähän tärkeään porukkaan, omaan ryhmään, juuri sellaisena kuin hän on?

Inklusiivisen kasvatusajatuksen mukaan jokainen ryhmän kasvattaja on velvollinen muuttamaan omaa toimintaansa ja suunnittelemaan ryhmän toiminnan sellaiseksi, että jokainen lapsi saa olla mukana omana itsenään.

Lapsi tarvitsee aikuisen vierelleen kanssasäätelijäksi ja oppaaksi rauhoittumisen taitojen maailmaan. Sisäisten impulssien säätely ja ulkoiset ärsykkeet aiheuttavat usein ei-toivottua käytöstä ja lapsi tarvitsee apua ärsykkeiden sammuttamiseen. Jo varhain opitut itsesäätelytaidot auttavat lasta monissa eri elämäntilanteissa.

Varhaiskasvatuksessa opeteltavilla taidoilla on valtavan myönteinen vaikutus koko perheen jaksamiseen, kun harjoiteltavista asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Yhteinen “viikon tärppi”, jossa sovitaan yhdessä vanhempien kanssa, miten opeteltavaa asiaa seurataan myös kotona, antaa lapselle positiivisen kuvan omasta pystyvyydestä.

Yksikin kannustava aikuinen riittää

Kun toiminnan tavoitteet ovat lapsen osaamiselle sopivan haastavia, lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja positiivisen minäkuvan rakentuminen alkaa tuottaa hyvää. Toiminta varhaiskasvatuksen arjessa sisältää yllättävän paljon hetkiä, jossa tarkkaavuuden suuntaamista ja ylläpitoa tarvitaan.

Kun kuormittavia tekijöitä on paljon ja keinoja ei vielä ole tarpeeksi, saattaa lapsen tunnekuorma kasvaa valtavaksi ja toiminnan päätös olla epäsopiva käytös. Meidän tehtävämme on antaa lapselle sopivalla tavalla haasteita ja huomata lapsen kehitysvaihe; missä hän on menossa asian harjoittelussa. Leikki, positiivinen ja suvaitseva ilmapiiri, turva ja oman paikan löytäminen ryhmässä auttavat lasta, joka harjoittelee omaan itseensä tutustumista. Kannustuksen, kehun ja kiittämisen komboa ei sovi unohtaa!

Yksikin aikuinen riittää. Tarvitaan vain yksi ihminen, joka huomaa lapsen ja auttaa häntä ylämäissä ja jarruttaa alamäissä. Yksikin aikuinen, joka ottaa lapsesta kopin, riittää. Joku, joka antaa uskoa omaan pystyvyyteen, suunnittelee yhdessä muun tiimin kanssa juuri häntä tukevan toiminnan. Joku, joka mahdollistaa oppimisympäristön, jossa lapsi saa rauhassa vielä harjoitella tarvitsemiaan taitoja.

Kiitos, kun se joku olet juuri sinä.