”Haluan tehdä töitä lasten eteen ja kantaa omaa ammattitaitoani ylpeydellä”
Erityisopettajana toimiva Paula Luoma-aho rakastaa työtään varhaiskasvatuksessa ja toivoo, että alan arvostus näkyisi enemmän yhteiskunnassa.
Paula Luoma-aho valmistui vuonna 2004 varhaiskasvatuksen opettajaksi. Vuonna 2011 hän otti opintovapaata työstään opiskellakseen erityisopettajaksi. Paula on työskennellyt lähes koko uransa Vantaan kaupungilla ja tuntee suurta ylpeyttä työstään.
– Työni on antoisaa, merkityksellistä ja vaikuttavaa. Minulla on nimetyt lapset, keiden tukena toimin. Vuoden aikana voi painotus vaihdella riippuen lasten tarpeesta. Pystyn itse aika paljon vaikuttamaan siihen, miten työtäni teen.
Tällä hetkellä Paula työskentelee vielä tovin varhaiskasvatuksen resurssierityisopettajana Isonmännyn päiväkodissa Ylästössä.
– Viime vuonna toimin konsultoivana erityisopettajana, ja tykkäsin todella paljon. Hain joulukuussa uudelleen konsultoivan erityisopettajan toimea ja sain paikan. Aloitan nyt tammikuussa 24.1.
Yhteistyötä ja sensitiivistä kohtaamista
Yhdessä tekeminen, yhteisten hyvien ratkaisujen löytäminen ja vuorovaikutus ovat työn parasta antia Paulan mielestä. Kohtaamisia tulee monipuolisesti sekä lasten että aikuisten kanssa.
– Teen työtäni tiiviissä yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa: vanhempien, varhaiskasvattajien, päiväkodin johtajan, terapeuttien ja psykologien kanssa. Heidän kanssaan kehitämme yhdessä päiväkodin ja toimintayksikön pedagogiikkaa, johon kuuluu toimintatapojen suunnittelua, kokeilemista ja arvioimista.
Työnkuvan monipuolisuus ja omien vahvuuksien hyödyntäminen ovat luonnollisesti myös tärkeä osa työn mielekkyyttä. Paula pitää työssään lastenhoitajien ja varhaiskasvatuksen opettajien ohjaamisesta ja tukemisesta.
– En ole sellainen, että minä erityisasiantuntijana tulen ja annan ohjeita, vaan kuuntelen lasten ja kasvattajien tarpeita. Tässä työssä on tärkeää sensitiivinen ote ja kohtaaminen lapsen kanssa sekä ymmärrys lapsesta ja hänen kehityksestään. Kun ymmärrämme lasten tarpeita, osaamme käyttäytyä lasta kohtaan sensitiivisesti.
Paula haluaa jatkuvasti kehittää omaa ammattitaitoaan. Syksyn aikana hän teki nelipäiväistä työviikkoa ja aloitti suorittamaan opettajan pedagogisia opintoja ammattikorkeakoulussa hankkiakseen lisäosaamista myös aikuisten kanssa tehtävään työhön, sillä hän pitää tärkeänä itsensä kehittämistä.
Työn merkityksellisyys antaa voimaa
Paulalla riittää halua ja paloa varhaiskasvatuksessa tehtävään työhön – vielä ei ole tullut vastaan sellaisia haasteita, jotka olisivat saaneet hänet kyseenalaistamaan ammatinvalinnan. Varhaiskasvatuksen arvostuksesta käytävä yhteiskunnallinen negatiivissävytteinen keskustelu ei myöskään saa häntä lannistumaan.
– Haluan kantaa omaa ammattitaitoani ylpeydellä ja edistää lasten eteen tehtävää työtä. Työni suuri motivaatiotekijä on se, että saan olla lapsen puolesta puhuja. Ainoa isompi haaste työssä on ajoittainen kiire, sillä aina ei ehdi paneutumaan asioihin niin syvällisesti kuin haluaisi.
Kiirettä helpottaa kuitenkin se, että organisoi työnsä hyvin ja tekee tarvittavat tehtävät ajallaan. Paula katsoo ennen päivän päättymistä seuraavan päivän hommat kuntoon. Lisäksi hän huolehtii siitä, että vapaa-aika on tasapainottavaa ja mielekästä.
Paula kokee, että Vantaalla on yhteen hiileen puhaltamisen meininki, ja että työhön saa tukea kollegoilta.
– Täällä pääsee moneen tekemiseen ja hankkeeseen mukaan. Ei kannata jäädä yksin. Kokemukseni mukaan kaikki tukevat avoimesti toisiaan. Itse viljelen paljon huumoria ja suhtaudun asioihin positiivisesti ja ratkaisukeskeisesti. Ilmapiirin pitäisi olla sellainen, että kaikki voivat ottaa asioita puheeksi.
