Tasavertaisia kahvihetkiä ja kohtaamisia turuilla ja toreilla

Artikkeli

Asiasanat

ViestintäAsukkaat

Eläkkeelle jäävän kaupunginjohtaja Ritva Viljasen mukaan Vantaalla parasta on mukavat ihmiset, tekemisen meininki, rouhea ilmapiiri ja konstailemattomuus.

Hieman oikealla kuvassa nainen tummissa vaatteissa katselee veistosta vasemmalla. Taustalla lasia ja tiiliseinää ja ylhäällä maalattu taideteos.

Ritva Viljanen ihailee Laila Pullisen teosta Harju / Herakles (2002) Vantaan kaupungintalon aulassa.

Miettiessämme haastattelukuvauspaikkaa, Viljanen kertoo olevansa suuri kulttuurin rakastaja. Hänestä on mahtavaa, että Vantaalla on paljon ruohonjuuritason, lähellä ihmistä olevaa kulttuuria. Se pitää vain löytää. Viljanen uskoo, että tulee eläkepäivinä viihtymään entistä enemmän kulttuurin parissa. 

-  Laila Pullinen on minulle erityisen rakas. Olemme asuneet mieheni Veli-Pekan kanssa nykyisessä asunnossamme lähellä Laila Pullisen veistospuistoa yli 30 vuotta. Kävimme nuorina katsomassa, kun Jean Ramsay piti puistossa mielestäni maailman parhaan esitelmän äitinsä taideteoksista, avasi niitä mielettömän hienolla tavalla. Se on ollut elinikäinen muisto, Viljanen kertoo.    

- Iloitsen, että olen voinut myös kaupungin taholta tukea Laila Pullisen kotimuseon avaamista ja kehittämistä. Siellä on upea tunnelma, kun menee sisään. Tuntuu, kuin Laila olisi 15 minuuttia sitten poistunut pihalle - on paljon pikkutavaraa ja huonekalut yhtä ahtaasti kuin ne ovat olleet aikoinaan. Taulujenkin paikat ovat Laila Pullisen itsensä sijoittamia. Jokaiseen esineeseen liittyy jokin tarina. 

Viljanen kertoo nauttineensa Vaskivuoren nuorten musikaaleista. 

- Aion tulla jatkossakin katsomaan niitä. On huikeaa, miten nuoret pystyvät esiintymään niin ammattimaisesti! He esittävät myös vanhojen roolit niin uskottavasti, että unohtaa heidän olevan nuoria. Kaikkien näiden kriisien keskellä tällaiset nuorten esitykset ja asenteet antavat toivoa.     

 

“Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa” 

Näin voisi kuulua Viljasen motto Tapio Rautavaaran Kulkuri ja Joutsen -kappaletta mukaillen.  

- Minulla on tosi positiivinen luonne. Jossain terveystarkastuksessa, kauan aikaa sitten, lääkäri sanoi, että minulla on huippu-urheilijan stressinsietokyky.  

Nykyisin Viljanen ajattelee kotiin mennessään, että olipa fantastinen päivä, kun työpäiviä on vähän enää jäljellä.  

- Asenne on siis kohdallaan. En ole koskaan ollut niin väsynyt, ettei viikonloppu tavallista perhe-elämää, ruoanlaittoa ja saunomista olisi elvyttänyt, Viljanen sanoo. Kerään keittokirjoja. Otan myös menukortit aina talteen ja välillä yritän toteuttaa tarpeeksi haasteellisia reseptejä kotona. Kun Susanna Issakainen lähti tiimistämme Imatralle elinkeinojohtajaksi, hän lahjoitti meille kaikille leivänjuuren. Siinähän minulla uusi elämäntehtävä pitää se elossa ja ruokkia joka viikko! 

Viljanen on kokenut, että hänen vahvuutensa innostus ja kiinnostus ovat parasta palautetta, mitä hän voi työssään ihmisille antaa. Johtajan tulee Viljasen mukaan myös viestiä tavoitteista ja sanoittaa kaupungin tekemistä. 

- Yksi innostuksen, sanoituksen ja onnistumisen osoitus oli, kun voitimme iCapital –palkinnon. Kokosimme Vantaan tarinan ja menestysjutut yhteen. Ajattelin, että hienoa, kun pääsimme kolmen joukkoon. Se on meille jo ihan riittävä palkinto. Sitten istun siellä lavalla ja juontaja juontaa. Esiin nousee kuvia kaupungeista ja näen, että kakkonen ei olekaan Vantaa! Striimiltä näkyy, kuinka siellä onnitellaan toiseksi tullutta ja Viljanen hymyilee leveästi takana.  

Viljanen on kokenut työssään merkitykselliseksi ihmisten lisäksi kehittämisen, kansainvälisyyden ja naisten oikeuksien edistämisen sekä tärkeiksi arvoiksi yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon.  

- Nautin vauhdista, joka tulee työssäni kehittämishankkeista - ratikka, Tikkurilan oppimiskampus, Hakunilan kartanoalue, Kuusijärvi ja Myyrmäen kaupunkikulttuuritalo. Vantaalla on helppo saada päätöksenteossa asioita eteenpäin, on luottamusta ja hyvää henkeä.   

- Olen hirveän ylpeä, että Vantaa on Suomen kansainvälisin kaupunki. Tämä on avoin kaupunki, johon jokainen on tervetullut. Maahanmuuttajayhteisöjen ja heidän edustajiensa tapaaminen on liikuttavan ihanaa. He ovat niin sydämellisiä. On mukavaa, kun joka tapaamisen jälkeen otetaan vielä kymmenen minuuttia valokuvia. 

Viljanen pohti, kuinka historiankirjojen neuvottelupöydissä istuu usein tummapukuisia miehiä. Hän edusti ensimmäistä naisjohtajasukupolvea, joka muutti tilanteen. Monesti uransa julkishallinnossa tehnyt “virkamies-Viljanen” oli ainoa nainen paikalla. 

- Istu siinä pöydän päässä, niin kuin olisit siinä aina istunut, hän kuvaa rohkeaa niskavuorenloviisamaista otettaan johtajuuteen ja työhönsä.  

- Tunnen edelleen olevani nuorin nainen paikalla, vaikkei se ihan ehkä ole totuus nykyisestä tilanteesta. En tunne itseäni vieläkään yhtään vanhaksi! Naisverkostoitumista ja naisjärjestöjä tarvitaan, koska yhteiskuntaan tulee uusia ongelmia. Maahanmuuttajanaiset kohtaavat osin samoja haasteita, joita me olemme jo taklanneet.  

Kaupunginjohtajuuden jälkeen  

Vantaalla 42 vuotta asunut ja viihtynyt Viljanen ei ole jatkossakaan jättämässä Vantaata. Perhe on ollut Viljaselle tärkeä tuki ja perhe-elämä on antanut suhteellisuudentajua työn rinnalle. Perheen kanssa hän on vain Ritva. Viljanen iloitsee, että pääsee viettämään aikaa vajaan vuoden ikäisen lapsenlapsensa Maunon kanssa ja tukemaan nuorta perhettä. 

- Kun omat lapseni olivat pieniä, minulle sanottiin, että se menee niin äkkiä, nautit nyt. Mietin silloin, että käyn töissä, pyykit on siinä ja ruoat on tässä ja vauva on tuossa”, miten niin nopeasti! Tämähän on täyttä elämää! Nyt nautin vain parhaita paloja. 

Mauno osallistui myös Viljaselle ihanana työhetkenä mieleen jääneeseen Lapset mukaan töihin -päivän lastenvaltuustoon. 

- Äänestimme, valitaanko keltainen vai vihreä kirjastoauto. Tiimimme oli valmistellut ihan aidon valtuuston esityslistan näköiset paperit. Juhlanuijalla paukuttelin päätöksiä. Lapset olivat ihanan innostuneita. He kävivät ihan kunnon keskustelua siitä, miksi on vihreä tai keltainen on parempi.  

- Kaikki sujui hyvin, kun Mauno joi ensin maitoa. Mutta sen jälkeen hän alkoi seurustelemaan lasten kanssa ja jokelsi niin kovasti, että häiritsi kokousta. Hän söi myös osan kokouspapereista, jota sinänsä ei pidetä ihan tavanomaisena! Kun tuli äänestämisen aika, hän tarttui kaksin käsin keltaiseen lappuun. Mielipiteestä ei jäänyt epäselvyyttä. 

 

Katso video Lapsen mukaan töihin -päivästä, jossa Viljanen haastattelee lapsia

 

Tämä kirjoitus julkaistiin Asukaslehden numerossa 2/2023. Lue lehden muut jutut Asukaslehden sivulta!

 

Avainsanat

Asukaslehti2/2023