Varhaiskasvatuksessa 33 vuotta työskennellyt Anne Otama-Viinanen: ”Työn alkutaipaleella maltti on valttia.”

Anne Otama-Viinanen aloitti työt Vantaalla varhaiskasvatuksen opettajana 1988 ja on työskennellyt pääosin esiopetuksen opettajana vuoteen 2020 asti. Hän on toiminut nyt lapsi- ja perheohjaajana reilun vuoden Hepopuiston päiväkodissa.

– Pidän nykyisestä työstäni, koska se on melko itsenäistä ja vaihtelevaa. Tässä työssä ei ole kahta samanlaista päivää peräkkäin. Minulle sopii tällainen pieni työyksikkö, jossa on kolme ryhmää, koska tulen näin helpommin tutuiksi lasten, heidän vanhempiensa ja työkavereideni kanssa.  

Annen vahvuutena on varhaiskasvatuksen kentän tuntemus pitkältä ajalta sekä tuentarpeisten lasten hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen perehtyneisyys. Hän nauttii suuresti vanhempien kohtaamisesta ja heidän kanssaan tehtävästä yhteistyöstä, mutta kokee ajoittain avuttomuutta perhettä koskettavien ongelmien edessä.

– Kuitenkin se ilo ja kiitollisuus, minkä heistä havaitsen, kun asiat hoituvat ja pulmat ratkeavat, on palkitsevaa. Koen tekeväni merkityksellistä työtä kyetessäni tukemaan vanhemmuutta ja auttamaan perheitä voimaan hyvin.

Pienryhmätyöskentelyä ja verkostoyhteistyötä

Annen työpäivä koostuu lapsiryhmätyöskentelystä ja asiakastapaamisista, verkostopalavereista, erilaisista toimistotöistä sekä henkilökunnan kanssa käytävistä keskusteluista. Ajoittain hän osallistuu myös lasten varhaiskasvatussuunnitelmaa koskeviin keskusteluihin yhdessä opettajien kanssa.

– Keskustelut ovat oiva tapa tehdä lapeohjaaja tutuksi perheille.

Lapsi- ja perheohjaajien työn tavoitteena on olla isommassa mittakaavassa ehkäisemässä syrjäytymistä ja edistämässä kaikkien lasten ja perheiden alueellista, sosiaalista ja koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Anne toivoo, että yhteistyö muiden lapsi- ja perheohjaajien kanssa auttaa kehittämään myös uusia toimintamalleja varhaiskasvatukseen ja luomaan toimivia verkostoja. 

– Tässä työssä täytyy olla itsenäinen, osata seikkailla verkostojen viidakossa ja rajata työtään, sillä työtehtävät ovat niin moninaisia. Haasteeksi koen sen, että minun tulee tietää eri palveluista laajalti, jotta osaan tarvittaessa ohjata perheitä oikeanlaisen avun piiriin. Toisaalta esihenkilöni ja kollegani tukevat minua tässä hyvin.

Yli 30 vuotta kaupungin työntekijänä

Vantaa on taannut Annelle pysyvän, vakaan ja turvallisen työpaikan. Kunnalla on paljon erilaisia työpaikkoja ja mahdollisuus vaihtaa työtä kaupungin sisällä, mikäli koulutus riittää.

– Kaupunki on mielestäni tullut hyvin minua vastaan esimerkiksi silloin, kun sairastuin ja elämässäni oli melko haastava vaihe. Pääsin kuntoutukseen, sain tehdä töitä osasairauspäivärahalla ja lopulta löysin uudelleensijoitusohjelman kautta nykyisen työni lapsi- ja perheohjaajana.  

Päiväkodissa toimii esihenkilön johtama työhyvinvointiryhmä, jossa he pohtivat yhdessä keinoja lisätä henkilöstön hyvinvointia ja kokeilevat niitä sitten käytännössä. Myös lisäkouluttautumiseen kannustetaan.

– Lähdin viime syksynä Laureaan opiskelemaan vuoden kestävään, työn ohessa suoritettavaan täydennyskoulutukseen, Moninainen ja monikulttuurinen perhe- ja verkostotyö varhaiskasvatuksessa. Koulutus on suoraa täsmäkoulutusta nykyiseen työhöni, sillä haluan lisätä tietämystäni monikulttuurisuudesta ja sosiaalipalveluista.

Anne kokee, että Vantaalla innovoidaan eri aloilla jatkuvasti, mikä pitää työntekijät virkeinä. Kuntatyöntekijöitä myös osallistetaan nykyään yhä useammin päätöksentekoon. 

– Tuen tarpeiset lapset ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Minuun on tehnyt vaikutuksen se, miten Vantaalla on tehty työtä vuosikaudet varhaiskasvatuksen tämän osa-alueen kehittämiseksi. 

Annella on loppuun tärkeä neuvo uraansa aloitteleville:

– Työn alkutaipaleella maltti on valttia, kaikkea ei voi eikä tarvitse osata heti. Pitää uskaltaa pyytää neuvoa ja tukea silloin, kun sitä tarvitsee. Työt pitää myös malttaa jättää työpaikalle, kun illalla sulkee sen oven – tämän olen oppinut kantapään kautta!