Kaupunkikeskustat ovat asukkaiden olohuoneita ja Vantaan kehityksen keskiössä

Blogi Kestävä ja kukoistava Vantaa

Kaupunki, taajama, lähiö, taajaväkinen yhdyskunta: rakkaalla lapsella on monta nimeä. Keräily- ja maatalouskulttuurien edelleen kehittyessä alkoi kulkureittien risteyspaikkoihin rakentua tihentynyttä asutusta tavaroiden ja elintarvikkeiden vaihdantaa varten. Näin syntyivät ensimmäisten kaupunkien aihiot.

Apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttilan henkilökuva

Apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttila on luotsannut kaupunkiympäristön toimialaa vuoden 2022 alusta lähtien.

Sisältö

Ajan saatossa kaupungeista tuli myös asuinpaikkoja, joissa ihmisten elämäntapa poikkesi niiden ulkopuolella asuvien elämäntavoista. Majatalot, krouvit, teatterit, urheiluareenat sekä myöhemmin teollinen valmistus muokkasivat kaupan ja vesiliikenteen ohella kaupunkeihin ja niiden keskustoihin asettuneiden elämää. Myös tiede ja sivistys löysivät sijansa kaupungeista, joissa erilainen tieto ja vaikutteet kohtasivat toisensa.

Sittemmin kaupunkikeskustojen rakenne on muuttunut. Ensin lähti teollisuus ja sen mukana myös satamat. Nykyisin kaupungit ja niiden keskustat ovat hallinnon, koulutuksen ja erilaisten palveluiden tyyssijoja. Palveluiden kehittymistä tukee asutus – useimmiten melko monimuotoinen ja moneen alakulttuuriin sekä kansallisuuteen jakautunut.

Mitä sitten kaupungit ja niiden keskustat merkitsevät asukkailleen? Keskustat ovat sanonnan mukaan asukkaidensa olohuoneita. No, jotkut meistä toki menevät kantabaariinsa katsomaan koko seinän kokoiselta ruudulta lätkää tai fudista, mutta se ei pelkästään riitä perustelemaan, miksi me muun muassa Vantaan strategiassa kehitämme määrätietoisesti kaupunkikeskustoja.

Yhdyskuntasuunnittelun oppikirjoja enemmän ovat kaupunkikeskustojen merkitystä ja sielua minulle avanneet kaksi oivallusta. Ensimmäisessä niistä Pietarsaaren tuolloinen kaupunginarkkitehti Roger Wingren ja professori Pentti Murole pohtivat kaupunki- ja liikennesuunnittelun olemusta. Roger kiteytti aika paljon lyhyeen virkkeeseen: ”Tärkeintä kaupunkisuunnittelussa on kohtaaminen”. Molemmat herrat sitten avasivat ideaa sosiaalisista kohtaamisista ihmiselämän tärkeänä merkityksenä sekä työperäisistä kohtaamisista innovaatioiden ja uuden luomisen lähteenä. Näin tuon korkealentoisen esityksen ymmärsin. Kaupunkisuunnittelulla aukioineen, kahviloineen ja kulkuväylineen pitää tukea sosiaalisesti voimaannuttavia ja uuden luomista edesauttavia kohtaamisia.

Toisen hieman samankaltaisen oivalluksen sain vuosituhannen vaihteessa Tikkurilan keskustan arkkitehtikilpailun tuomaristossa. Professori Trevor Harris avasi omaa ajatteluaan jotenkin seuraavasti: ”Keskustojen pitää tuottaa yllätyksiä. Pitää olla aukioita ja toreja, joiden jälkeen seuraavan kadun kulman takana on yllätys, eli uusi tori, aukio tai jokin muu mielenkiintoinen paikka”. Näin kaupungissa kulkijan uteliaisuutta ruokitaan uusilla mielenkiintoisilla yllätyksillä. Kaupunkitilojen jatkumon tulee ylläpitää uteliaisuutta, joka parhaimmillaan palkitaan esteettisillä, arkkitehtonisilla tai toiminnallisilla kokemuksilla.

Olemme Vantaalla panostamassa noihin Roger Wingrenin mainitsemiin kohtaamisiin. Kävelyalueet, torit, puistot ja kasvavat monipuoliset palvelut luovat mahdollisuuksia kohtaamisiin. Tärkeää on, että osaamme luoda ja toteuttaa nämä ympäristöt arkkitehtuuriltaan, muotoilultaan ja materiaaleiltaan niin laadukkaina, että syntyy tuo kaivattu kokemus kaikkien kaupunkilaisten olohuoneesta: Sellaisesta paikasta, jonne tullaan viihtymään konsertteihin, näyttelyihin tai urheilutapahtumiin. Myyrmäkeen suunnitteilla olevat sporttikorttelit, Tikkurilan uusi kirkko lähiympäristöineen sekä Kivistöön lähivuosina rakennettava tapahtuma-areena ovat esimerkkejä uudesta vantaalaisesta keskustarakentamisesta.

Kunnianhimon tasoa pitää kuitenkin nostaa. Trevor Harrisin mainitsemat yllätyksellisyys ja uteliaisuus tuovat kaupunkikeskustoihin tutkijoita, turisteja, asiantuntijoita ja näiden kaikkien mukana uusia tuulia. Vantaan kaupunkikeskustoissa pitää tunnistaa mahdollisuudet luovan luokan asuin- ja työskentelypaikkoina. Voiko esimerkiksi Valmetin uudesta isosta toimitilasta ja Jokiniemen oppimiskampuksesta muodostua yhdessä jotain osiensa summaa suurempaa?  

Näiden näkökulmien lisäksi keskustojen pitää olla kestäviä: ne tulee suunnitella hillitsemään ilmastonmuutosta ja toisaalta kestämään muuttuvia sääolosuhteita.

Vantaa on omantyyppisensä paikka. Vuonna 1974 muutuimme kaupungiksi osana voimakkaasti kasvavaa lähiöiden Suomea. Tuon kasvun myötä Vantaasta on tullut monikeskuksinen kaupunki, jossa kunkin alakeskuksen palvelut kehittyvät toki vaihtelevassa tahdissa. Uskon vahvasti, että kuluva vuosikymmen on Vantaalle kasvavien ja toiminnoiltaan omavaraistuvien ja monipuolistuvien kaupunkikeskustojen vuosikymmen.

Kirjoittaja

Tero Anttila

Apulaiskaupunginjohtaja, kaupunkiympäristön toimiala

Tero Anttilan henkilösivu

Avainsanat

Kaupunkikehitys