Vantaan alueiden eriytymistä ehkäistävä

Alueiden eriytyminen eli alueellinen segregaatio on suomalaisissa kaupungeissa kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Eriytymisellä tarkoitetaan kehitystä, jossa samalla kun osan alueista kukoistus kasvaa, toinen osa alueista putoaa kierteeseen, jossa alueiden houkuttelevuus vähenee. Vantaa ei ole tässä poikkeus, ja asia on tiedostettu: Vantaan kaupungin strategiateeman ’Eriarvoistumisen estäminen’ toimenpiteenä on ”syrjäytymis- ja eriarvoistumiskehitys katkaistaan ja eriytymässä olevien asuinalueiden vetovoimaa kasvatetaan”.

Tavoitteet ovat hienoja, mutta miten ne kaupunkiympäristön toimialalla saavutetaan esimerkiksi Vantaan itäisten suuralueiden kaupunginosissa, jonne vieraskielisyys-, työttömyys- ja koulutusasteen mukaan mitattuna syrjäytyneisyys eniten kasautuu?

Omassa työssäni Korson, Koivukylän ja Hakunilan asemakaavoituksen aluearkkitehtina eriarvoistumiseen liittyvät kysymykset ja siitä seuraavat ilmiöt ovat työpöydällä päivittäin. Ratkaisuja asiaan etsitään ja puntaroidaan aktiivisesti. Tutkimusnäkökulmaa aiheeseen olen saanut Tampereen yliopistolla tekemäni väitöstutkimuksen innoittamana. Eriarvoistumiseen liittyvät kysymykset ovat erittäin laajoja, eikä niitä ratkaista esimerkiksi yksin asemakaavoituksen voimin. Mutta millaisia ratkaisuja asiaan voisi olla, jo käytössä olevien keinojen – viihtyisän täydennysrakentamisen ja asuntokantaa monipuolistavan asuntopolitiikan - lisäksi?

Esimerkkejä on lähellä: Suomessa eräs onnistuneena nähty esimerkki eriytymiskehityksen ja huonon maineen kääntämisestä on itäisen Helsingin Myllypuro, kymmenen minuutin pyörämatkan päässä Vantaan Länsimäestä. Myllypuroon on 2000-luvulla tehty useita investointeja: uusi palvelujen, asumisen ja työpaikkojen muodostama keskusta on rakennettu. Terveysasemaa on laajennettu monipuoliseksi terveys- ja hyvinvointikeskukseksi. Alueella on panostettu sisä- ja ulkoliikuntapalveluihin ja puistoja uudistettu. Uusia suosittuja pientaloalueita, esimerkiksi kylämäinen Puu-Myllypuro on toteutettu. Suurimpana kaupungin investointina Myllypuroon on rakennettu 165 miljoonaa maksanut 6000 opiskelijan Metropolian kampus. Kampuksen on tarkoitus ”synnyttää alueelle avoimen oppimisen verkoston, joka sykkii elinvoimaa Itä-Helsinkiin”. Tulossa on vielä ainakin Stadin ammatti- ja aikuisopiston ja Helsingin kielilukion uudet tilat ja uusi Karhukallion asuinalue, sekä Raide-Jokeri olemassa olevan metroyhteyden lisäksi. Lista uudistuksista on pitkä ja investoitujen eurojen määrä on huikea.  Näillä toteutuneilla ja suunnitteluilla toimenpiteillä Myllypuron mainetta ja kehitystä on saatu kääntymään myönteisempään.

Myllypuroa radikaalimmassa esimerkissä 1990-luvun Ranskan Lyonissa toteutettiin useita toimenpiteitä alueellisen eriytymisen torjumiseksi. Näistä yksi oli ongelmaisimpien lähiöiden purkaminen ja niiden rakentaminen kokonaan uudelleen. Samaan aikaan myös sosiaalisen asuntotuotannon vaatimuksia tiukennettiin koko kaupungissa.  Purkaminen ja uudelleenrakennus usein herättää muun muassa ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä. Purkaminen on kuitenkin nähty yhtenä ratkaisuna alueellisen eriytymiskehityksen tasaamisessa. Vantaan Mikkolassakin on jo kuulemma nähty purkavan uudisrakentamisen tuoneen positiivisen heilahduksen eriarvoistumista kuvastaviin indekseihin. 

Myös tuore tutkimus tarjoaa neuvoja eriytymiskehityksen katkaisuun. Ympäristöministeriön Lähiöohjelman rahoittaman Re:Urbia-hankkeen loppuraportin (7.3.2023) mukaan asumismuotojen monipuolistaminen on segregaatiokehityksen kääntämisessä avainasemassa. Kerrostalovaltaisille eriytymässä oleville alueille tarvitaan siis esimerkiksi pientaloja, kuten Myllypuronkin esimerkki näyttää. Asiassa on syytä myös huomioida, että hyväosaiseksi eriytymään päässeet alueet ovat myös osa eriytymiskehityksen ongelmaa. Siten myös hyväosaisten alueiden asumismuotojen monipuolistamiseen on kiinnitettävä huomiota, koko kaupungin alueella. Lisäksi tutkimuksen mukaan koulujen ja muiden palvelujen vetovoima on merkittävässä osassa alueellisessa vetovoimassa.

Vantaan kaupungin tilaaman, ratikan rakentumisen sosiaalisia ja eriytymisvaikutuksia selvittävän raportin (MDI, 3.3.2023) mukaan toimivat julkiset liikenneyhteydet ovat tärkeä kehityksen ajuri uudistuksissa. Vantaan ratikasta onkin kaavailtu Hakunilan pelastajaa.  Selvityksen mukaan ratikka yksin voi korkeintaan hidastaa eriytymiskehitystä Hakunilassa, eikä siitä siten ole yksinään ratkaisuksi. Selvityksen mukaan ratikan lisäksi Hakunilassa tarvitaan merkittävää panostusta alueen laajempaan kehitykseen, olemassa olevan asuntokannan kehittämistä sekä alueen houkuttelevuuden merkittävää kasvua.

Selvää on, että eriytymiskehityksen kääntäminen vaatii yhtäaikaisia mahdollisuuksiin tarttumista ja huomattavia kaupungin investointeja, kuten Myllypuronkin esimerkki osoittaa. Yksistään täydennysrakentamisen asemakaavoilla asiaa ei ratkaista. Mahdollisen ratikan myötä esimerkiksi Hakunilassa otollinen hetki eriytymiskehitykseen vaikuttamisen yhtäaikaisilla toimenpiteillä olisi nyt. Kaupungin investointien suuntaaminen eriytymiskehityksen näkökulmasta tulee väistämättä vaatimaan myös arvokeskustelua. Arvokeskustelu on käytävä ainakin sosiaalisen kestävyyden, investointikulujen ja tuotto-odotusten välillä. Tämä keskustelu on ulotettava koskemaan kaikkia hankkeita, myös esimerkiksi yksityisiä täydennysrakentamisen hanke-ehdotuksia.

Eriytymiskehityksen kääntämiseen sijoitettujen investointien hyödyt ovat hankalasti mitattavia. Ne näkyvät vasta hyvin pitkällä aikavälillä. Kuitenkin, jos eriytymiskehitykseen aidosti halutaan ratkaisuja, on sen vaatimat ratkaisut asetettava nyt etusijalle. Luottamuksen rakentaminen asukkaiden, yksityisten investoijien ja kaupungin välillä on myös tärkeä osa tätä työtä. Kaupungin investoinnit edistävät tämän luottamuksen syntymistä. Myös nopeasti näkyvillä edullisilla investoinneilla, esimerkiksi myönteisen erityiskohtelun ohjelman (MEK) kahden miljoonan euron rahoituksella on tässä tärkeä merkitys.

Lisäksi on hyvä muistaa, että alueellinen eriytyminen on myös demokratian ongelma. Hyväosaisten ääni kuuluu ja heitä edustetaan. Huono-osaisilla alueilla näin ei välttämättä tapahdu. Alueilla, joissa on paljon vieraskielisyyttä, alhainen koulutustaso tai työttömyyttä, ei vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun välttämättä tunnisteta. Sen sijaan kaupungin palautelaatikot täyttyvät parempiosaisten alueiden asukkaiden mielipiteistä. Tämä epäsymmetria syventää alueiden välisiä kuiluja entisestään. Kaupunkisuunnittelun yhtenä tärkeänä tehtävänä onkin nähdäkseni tasoittaa tätä epäsuhtaa ja tarvittaessa pitää ääntä hiljaisten puolesta. 

Työ eriarvoistumiskehityksen kääntämiseksi vaatii pitkäjänteisyyttä, sitoutumista ja yhteistyötä. Mikäli eriarvoistuminen halutaan katkaista, on tarve toimenpiteille tunnistettava ja Vantaan kaupungin strategiateeman ’Eriarvoistumisen estämisen’, sosiaalisen kestävyyden ja koko kaupungin kukoistuksen eteen tehtävä aktiivisesti yhdessä töitä nykyistä enemmän.

Lähteitä:

Vantaan ratikan rakentumisen väestö- ja eriytymisvaikutukset_0.pdf  (MDI, 3.3.2023)

Re:Urbia | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)

Eerola, Saarimaa: Asuinalueiden segregaatio ja naapurustovaikutukset (Kansantaloudellinen aikakauskirja 02/2019)

Tutkimus kaupunkien tulevaisuudesta ja sosiaalisesta segregaatiosta (Euroopan Komissio, 2019)